Moottoripyörän satulan verhoilu on usein edullisin tapa saada vanhaan pyörään uusi ilme ja pitkille ajoille parempi istuma. Haljennut päällinen, vaahto joka pysyy märkänä sateen jälkeen päiväkausia, tai satula joka alkaa painaa jo 80 kilometrin kohdalla ovat tuttuja ongelmia. Niitä kohtaavat sekä veteraanipyörien entisöijät että touring-kuskit. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitkä materiaalit kestävät suomalaisen ajokauden, miten satulan muotoa voi muuttaa ja mitä työ maksaa.
Miksi satula ei ole tavallinen verhoilutyö
Satula on lähempänä autopenkkiä kuin sohvaa. Se on ulkona sateessa ja auringossa, se tärisee koko ajon ajan, ja kuljettaja liikkuu sen päällä jatkuvasti kaarteissa, jarrutuksissa ja seisaaltaan ajaessa. Huonekalukankaat ja tavallinen sohvavaahto eivät tällaista kestä.
Pohja on yleensä ABS- tai polypropeenimuovia, vanhemmissa pyörissä peltiä. Päällinen kiinnitetään niiteillä pohjan alapuolelle, ja muovipohja halkeaa helposti, jos niitti ammutaan liian läheltä reunaa. Verhoilijan ammattitutkinnossa opetellaan pingotus ja ompelu, mutta satulatyöt opitaan useimmiten ajoneuvoverhoilun puolella. Siksi kannattaa kysyä etukäteen, onko liikkeellä kokemusta nimenomaan moottoripyöristä. Samat tekijät tekevät usein myös auton penkkien verhoilua.
Hakusana ”verho” tuo hakutuloksiin myös verhokauppoja. Ikkunaverhot ovat kuitenkin kokonaan oma alansa, eikä verhoomo myy niitä.
Päällismateriaalit: vinyyli, nahka ja pitopinnat
Yleisin ja useimmiten järkevin valinta on UV-suojattu ajoneuvo- tai marine-vinyyli. Se ei ime vettä, kestää pakkasta talvisäilytyksessä ja venyy muotoon ryppyilemättä. Hyvä satulavinyyli maksaa noin 30-60 € metriltä, ja yhteen satulaan menee tyypillisesti 0,5-1 metriä.
Nahka sopii erityisesti custom-pyöriin ja vanhoihin brittipyöriin. Moni pitää aitoa nahkaa aina laadukkaimpana valintana, mutta satulassa asia ei ole näin yksinkertainen. Nahka imee sadevettä, kovettuu auringossa ja alkaa haljeilla, jos sitä ei rasvata 2-3 kertaa kauden aikana. Jos pyörä seisoo pihalla tai sillä ajetaan sateessa, vinyyli kestää käytössä usein pidempään. Nahkaa kannattaa harkita silloin, kun pyörä säilytetään sisällä ja omistaja on valmis hoitamaan pintaa.
Kolmas ryhmä ovat pitopinnat ja erikoismateriaalit: karhennettu grip-vinyyli, hiilikuituimitaatio ja alcantaran kaltainen mikrokuitu. Grip-pinta pitää kuljettajan paikallaan enduro- ja ratapyörissä, mutta pitkillä matkoilla se voi hiertää ajohousuja. Alcantara näyttää hienolta, mutta se kastuu sateessa läpi. Siksi se kuuluu lähinnä näyttelypyöriin.
Vesi pääsee sisään yleensä saumoista eikä itse materiaalin läpi. Ammattilainen käyttää UV-kestävää polyesteri- tai PTFE-lankaa, kuten Tenaraa, ja asentaa päällisen alle usein vedenpitävän kalvon. Lisää ulkokäyttöön sopivista materiaaleista kerrotaan artikkelissa vedenkestävät verhoilukankaat ulkokäyttöön.
Vaahtomuovi ratkaisee satulan muodon ja mukavuuden
Mukavuus syntyy vaahdosta eikä päällisestä. Tehdassatula voi tuntua liikkeessä pehmeältä, mutta 2-3 tunnin ajossa pehmeä vaahto painuu kasaan, jolloin paino siirtyy istuinluiden kautta suoraan pohjaan. Pehmeämpi ei siis tarkoita mukavampaa. Pitkän matkan satuloissa käytetään yleensä kovempaa ja tiheämpää vaahtoa, joka jakaa painon laajemmalle alueelle.
Satuloissa käytetään tiheää polyuretaanivaahtoa. Istuinalueelle voidaan lisätä geelilevy tai kerros muistivaahtoa. Geeli vaimentaa tärinää ja painepisteitä, mutta se on painava ja kylmällä jäykkä, joten huhtikuun aamuna se tuntuu ensimmäiset kilometrit kovalta. Vaahdon tiheyden vaikutuksesta kestoikään kerrotaan tarkemmin artikkelissa vaahtomuovien laatu verhoilussa.
Muotoa muutetaan leikkaamalla, hiomalla ja tarvittaessa lisäämällä vaahtoa. Satulan madaltaminen 2-4 cm auttaa lyhyttä kuljettajaa saamaan jalat maahan, mutta samalla vaahtoa jää vähemmän ja istuma kovenee. Touring-ajajat toivovat usein leveämpää istuinaluetta ja selkätukea. Syvempi istuinkuoppa pitää kuljettajan paikallaan, mutta liian syvä kuoppa estää liikkumasta ja väsyttää.
Kokenut verhoilija istuttaa asiakkaan pyörän päälle ja merkitsee istuinluiden kohdat ennen kuin hioo mitään. Valmiit jälkimarkkinasatulat, kuten Corbin tai Sargent, maksavat usein 500-1000 €. Oman satulan muokkaus tulee yleensä edullisemmaksi, ja alkuperäinen pohja säilyy käytössä. Se on kiertotaloutta ja veteraanipyörissä myös arvokysymys.
Näin työ etenee verhoomossa
Ensin vanha päällinen irrotetaan ja vaahdon kunto tarkistetaan. Vettä imenyt vaahto on usein tummunut ja murenee sormiin, ja silloin se vaihdetaan kokonaan. Seuraavaksi vaahto muotoillaan ja pohjan halkeamat korjataan muovihitsillä tai lasikuidulla.
Päällisen kaava tehdään vanhan päällisen tai uuden muodon mukaan. Päällinen ommellaan, lämmitetään ja pingotetaan muotoonsa ja kiinnitetään ruostumattomilla niiteillä. Lopuksi satula sovitetaan pyörään, ja samalla tarkistetaan lukitus, kiinnikkeet ja välys tankin reunaan.
Talvi on verhoilulle järkevin aika, koska pyörä seisoo silloin muutenkin. Marras-maaliskuussa työ valmistuu tyypillisesti 1-3 viikossa. Huhti-toukokuussa jonot voivat venyä yli kuukauden mittaisiksi juuri silloin, kun ajokausi alkaa.
Mitä satulan verhoilu maksaa
Pelkän päällisen vaihto alkuperäiseen muotoon maksaa noin 150-300 €. Kun vaahto muotoillaan uudelleen ja päällinen vaihdetaan, hinta on tyypillisesti 250-450 €. Geelilevy lisää hintaan noin 80-150 €, ja asennettu lämmitysmatto 100-250 €.
Nahka nostaa materiaalikuluja vinyyliin verrattuna yleensä 100-200 €. Myös kaksiväriset paneelit, timanttitikkaus ja koristeompeleet lisäävät työtunteja. Hinnat ovat suuntaa antavia ja vaihtelevat paikkakunnittain. Helsingin ja Tampereen seudulla tekijöitä on enemmän, kun taas Pohjois-Suomessa satula joutuu usein lähtemään postitse toiselle paikkakunnalle.
Yleisimmät virheet satulan uudistuksessa
Ensimmäinen virhe on säästää vanha vaahto. Uusi päällinen märän tai kasaan painuneen vaahdon päällä näyttää hyvältä ensimmäisen kuukauden ajan, mutta sen jälkeen pintaan nousevat kuopat ja vaahto alkaa haista. Vaahdon uusiminen lisää laskuun yleensä vain 50-120 €.
Toinen virhe on madaltaa satulaa liikaa. Kun satulaa madalletaan yli 4 cm, polvikulma muuttuu, vaahto ohenee ja ajomukavuus heikkenee selvästi. Jos jalat eivät vieläkään ylety maahan, madallusta kannattaa usein hakea myös jousituksesta.
Kolmas virhe on viedä satula verhoilijalle ilman tietoa ajajasta. Ammattilainen tarvitsee kuljettajan pituuden, tavalliset ajomatkat, tiedon mahdollisesta kyydissä istujasta ja mieluiten kuvan ajoasennosta. Ilman niitä muoto jää arvaukseksi.
UKK
Kannattaako moottoripyörän satulan päällinen vaihtaa itse?
Valmiin päällisen voi vaihtaa itse käsiniittaajalla, jos satulan muotoa ei muuteta. Kireän ja ryppyttömän pingotuksen saaminen kaarevaan satulaan vaatii kuitenkin lämpöä ja kokemusta. Lisäksi muovipohja halkeaa helposti väärin ammutusta niitistä.
Kestääkö uudelleenverhoiltu satula sadetta?
Kestää, kun materiaalina on UV-suojattu vinyyli ja saumat on tehty kunnolla ja suojattu kalvolla. Vettä kertyy useimmiten saumoihin ja niittien kohdalle. Siksi kalvo päällisen alla on usein tarpeen.
Voiko satulaa madaltaa niin, ettei mukavuus kärsi?
Noin 2-3 cm madallus onnistuu yleensä hyvin, kun samalla siirrytään tiheämpään vaahtoon tai lisätään istuinalueelle geelilevy. Tätä suuremmissa madalluksissa istuma kovenee lähes aina.
Ennen kuin viet satulan verhoilijalle
Ota satula irti, kuvaa se joka puolelta ja kirjaa ylös, mikä nykyisessä satulassa vaivaa: painaako se istuinluita, liukuuko kuljettaja tankkia vasten vai ylettyvätkö jalat huonosti maahan. Valitse materiaali sen mukaan, missä pyörä säilytetään ja missä säässä sillä ajetaan. Varaa aika verhoilijalle syksyllä, niin satula on valmis ennen kevään ensimmäistä ajopäivää.