
Kustavilaisen tuolin verhoilu on työ, jossa pieni istuin kertoo heti, onko tekijä ymmärtänyt tyylin vai vain vaihtanut kankaan. Tämä artikkeli on tarkoitettu sinulle, jolla on perintönä saatu tai huutokaupasta löydetty kustavilainen tuoli ja joka mietit, millä kankaalla, täytteellä ja tekniikalla se kannattaa uudistaa. Kun valinnat osuvat tyyliin, tuoli näyttää aidolta ja säilyttää arvonsa. Väärillä valinnoilla siitä tulee helposti kalliisti päällystetty kopio.
Mistä kustavilainen tyyli tunnistetaan
Kustavilainen tyyli syntyi Ruotsissa Kustaa III:n hallituskaudella 1770-1790-luvuilla, ja Suomessa se eli maaseudun puusepillä pitkälle 1800-luvulle. Tyypillinen tuoli on maalattu vaalean harmaaksi, luonnonvalkoiseksi tai vaaleansiniseksi. Jalat ovat suorat ja usein kaneloidut, selkänoja on soikea, pyöreä tai suorakaiteen muotoinen ja siinä voi olla veistetty ruusuke tai nauhakoriste.
Verhoilu on hillittyä. Istuin on matala ja ryhdikäs, ei pullea. Reunat ovat napakat ja suorat, ja kangas viimeistellään koristenauloilla tai punotulla nauhalla. Tarkempi kuvaus tyylin erityispiirteistä löytyy artikkelista antiikkikalusteiden tyyleistä.
Myös muistutus nimestä: verhoilu tarkoittaa kalusteen päällystämistä. Ikkunaverhot ovat eri asia ja kuuluvat verhokauppoihin, vaikka sana on sama.
Myytti: kustavilainen tuoli on peräisin Kustavista
Yllättävän moni olettaa, että tyyli on saanut nimensä Varsinais-Suomen Kustavin kunnasta. Näin ei ole. Nimi tulee kuningas Kustaa III:sta, ja tyylin esikuvat ovat ranskalaisessa uusklassismissa.
Väärinkäsityksellä on käytännön merkitystäkin. Moni pitää jokaista vaaleaksi maalattua tuolia 1700-luvun aarteena. Suurin osa Suomessa myytävistä ”kustavilaisista” tuoleista on 1900-luvun jäljitelmiä, osa jopa 1980-1990-lukujen sarjatuotantoa. Ammattilainen katsoo ensin rungon liitokset, puulajin ja istuinkehyksen jäljet: vanhat naulanreiät ja tapitetut liitokset kertovat enemmän kuin pintamaali.
Kustavilaisen tuolin verhoilu kankaan osalta
Aikakauden tuoleissa käytettiin pellavaa, puuvillaa, villadamastia ja varakkaimmissa taloissa silkkiä. Nykyään klassisin valinta on pellava tai pellava-puuvillasekoite, usein ruutu- tai raitakuvioisena. Kustavilainen ruutu sinivalkoisena tai harmaavalkoisena on tyylin tunnetuin tunnusmerkki, mutta ei ainoa oikea vaihtoehto.
Hyviä vaihtoehtoja ovat:
Pellava ja pellavasekoitteet – aidoin tuntu, mutta puhdas pellava rypistyy ja venyy. Verhoilukäyttöön kannattaa valita vähintään 20 000 Martindalen kangas.
Raidallinen puuvilla tai lampaskuvioinen kangas – sopii erityisesti ruokailutuoleihin.
Damasti ja jacquard – juhlavampi linja, sopii salongin tuoleihin.
Hienovarainen sametti – mahdollinen, kunhan sävy on murrettu eikä kiiltävä.
Chenille, mikrokuitu ja alcantara ovat käytännöllisiä, mutta ne rikkovat tyylin. Ne sopivat lähinnä tuoleihin, joiden käyttöarvo on tärkeämpi kuin historiallinen uskottavuus. Laadukkaan verhoilukankaan hinta on tyypillisesti 40-120 € metriltä, ja yhteen istuimeen kuluu 0,5-0,7 metriä, kuvioidulla kankaalla enemmän kohdistuksen takia.
Täytteet ja tekniikka: perinne vai moderni
Alkuperäinen kustavilainen istuin on rakennettu juuttivöiden päälle. Täytteenä on hevosenjouhea, joskus heinää tai olkea, ja reunat muotoillaan tikatulla reunarullalla. Jousia ei 1700-luvun tuoleissa yleensä ole. Jos vanhassa tuolissa on jouset, ne on lisätty myöhemmin tai tuoli on jäljitelmä.
Perinneverhoilussa verhoilija kiinnittää vyöt, tekee sidokset, muotoilee jouhitäytteen, peittää sen pellavapohjalla ja lopuksi päällikankaalla. Lisätietoa materiaaleista löydät artikkelista hevosenjouhesta ja kookoskuidusta perinteisinä täytteinä. Jouhi kestää oikein tehtynä 50-100 vuotta ja on uudelleenkäytettävää: vanha jouhi pestään, karstataan ja palautetaan tuoliin. Tämä on kiertotaloutta parhaimmillaan.
Moderni tapa on vaahtomuovi, ohut vanukerros ja niitit. Se on nopeampi ja edullisempi, mutta istuin muuttuu helposti pyöreäksi ja pehmeäksi. Poikkeus: jos tuoli on 1900-luvun jäljitelmä ja sitä käytetään päivittäin ruokapöydän ääressä, tiheä 35-40 kg/m³ vaahtomuovi on täysin perusteltu valinta. Silloin muodon on silti oltava matala ja kulmikas.
Mitä verhoilu maksaa
Hinnat vaihtelevat paikkakunnan ja työn laajuuden mukaan, mutta suuntaa antavasti:
Pelkän istuimen uudelleenverhoilu vaahtomuovilla maksaa yleensä 120-220 € tuolilta ilman kangasta. Perinneverhoilu jouhella maksaa 250-450 € tuolilta, ja jos myös selkänoja on verhoiltu, summa voi nousta 500-700 euroon. Rungon liimaus ja liitosten korjaus tuo 50-150 € lisää.
Neljän tuolin sarja perinnetekniikalla maksaa siis helposti 1 200-2 000 € kankaineen. Summa tuntuu suurelta, mutta aidon 1800-luvun kustavilaisen tuolisarjan arvo nousee asiantuntevan verhoilun ansiosta, kun huonosti tehty vaahtomuoviverhoilu voi jopa laskea sitä.
Yleisimmät virheet kustavilaisen tuolin kunnostuksessa
Liian paksu istuin. Tavallisin virhe on lisätä 5-8 cm vaahtomuovia, jolloin tuoli näyttää lihoneelta. Kustavilaisen istuimen pehmuste on tyypillisesti vain 3-5 cm paksu, ja reunan pitää olla selvästi muotoiltu.
Maalaus ja verhoilu väärässä järjestyksessä. Jos runko maalataan tai sen pintaa käsitellään uuden kankaan kiinnityksen jälkeen, kangas sotkeutuu. Ammattilainen tekee runko- ja pintakäsittelyt ensin ja verhoilee vasta sitten. Kokonaisvaltaisesta prosessista kerrotaan tarkemmin artikkelissa vanhan ruokailutuolin entistämisestä.
Alkuperäisten kerrosten hävittäminen. Vanhan verhoilun alta voi löytyä alkuperäistä kangasta, merkintöjä tai jouhitäytettä. Ne kannattaa valokuvata ja säilyttää, sillä ne kertovat tuolin iästä ja auttavat palauttamaan oikean muodon.
Miten löydät oikean verhoilijan
Kaikki verhoomot eivät tee perinneverhoilua. Kysy suoraan, tehdäänkö reunat tikattuina jouhirullina ja käytetäänkö koristenauloja vai punosnauhaa. Pyydä nähtäväksi kuvia aiemmista antiikkitöistä.
Verhoilijan ammattitutkinto ja verhoilijamestarin erikoisammattitutkinto kuuluvat käsi- ja taideteollisuusalan koulutukseen, ja moni perinneverhoiluun erikoistunut tekijä on suorittanut niistä jommankumman. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella, perinneverhoilijoita on useita. Pienemmillä paikkakunnilla jonot voivat olla 2-4 kuukautta, joten aikataulu kannattaa sopia hyvissä ajoin.
UKK
Voiko kustavilaisen tuolin verhoilla nahalla?
Voi, mutta se ei ole tyylille tyypillistä. Pehmeä, mattapintainen kalustenahka sopii lähinnä kirjaston tai työhuoneen tuoliin. Ruokailutuoleihin kangas on luontevampi valinta.
Kuinka kauan kustavilaisen tuolin verhoilu kestää?
Perinnetekniikalla tehty jouhi-istuin kestää vuosikymmeniä, ja päällikangas uusitaan tarvittaessa 10-20 vuoden välein. Vaahtomuovi-istuin painuu tyypillisesti 8-15 vuodessa.
Kannattaako jäljitelmätuoli verhoilla perinnetekniikalla?
Harvoin taloudellisesti, mutta jos tuoli on tunnearvoltaan tärkeä ja muoto halutaan aidoksi, perinnetekniikka on perusteltu. Muuten tiheä vaahtomuovi ja tyyliin sopiva kangas riittävät.
Lopuksi: tyyli syntyy hillinnästä
Onnistunut kustavilaisen tuolin verhoilu on matala, napakka ja kankaaltaan rauhallinen. Selvitä ensin, onko tuoli aito vai jäljitelmä, ja valitse tekniikka sen mukaan. Säilytä vanhat kerrokset, anna rungon korjausten mennä verhoilun edelle ja valitse pellava, raita tai ruutu ennen kuin kiinnostut kiiltävistä kankaista. Silloin tuoli kestää taas seuraavan sukupolven.